Musiikki astui kuvioihin hyvin varhaisessa vaiheessa kun perheessämme oli Philips EL3302 pikkumankka. Sillä äänitin kaikkea mahdollista, kunnes poltin sen moottorin käyttäessäni patterisyöppöä traktorin akulla... enkä kerrasta oppinut.
Intro, Help, Musa, Soundi, Suosikki ja kirjaston ulkomaiset pop-julkaisut tuli luettua huolella ja myös koulukavereilta sai vinkkejä hyvistä yhtyeistä. Kaupallisia äänitteitä alkoi kertyä hyllyyn metrikaupalla ts. taloudellinen alamäkeni alkoi kun löysin musiikkilikkeen (kts. "levyjen keräily" -valikko).

Soittoharrastus alkoi 70-luvun alkupuolella huonolla venäläisellä akustisella kitaralla. Sitten löytyi hieman parempi nailonkielinen Landola, tämän jälkeen ostin Henry Samelinilta ensimmäisen sähkökitarani - 1966 vuoden Vox Spitfire MkVI palvelee minua edelleen. Koulubändien jälkeen siirryin "soolo-uralle" kun hommasin 12-kielisen akustisen ja Donovan-Bob Dylan-Neil Young -herätyksen saaneena aloin tosissani rustailemaan folk-tyylisiä kappaleita ja soittelemaan julkisestikin mies-akustinen kitara ja huuliharppu -pohjalta. Teiniromantiikkaa/teiniangstia ja monesti myös yhteiskunnallista sanomaa sisältäviä runoja ja laulutekstejä kertyi huomaamatta mappikaupalla kun itsekritiikki ei ole vahvimpia puoliani ja yleensä jos minulla on jostain mielipide tuon sen kyllä esiin.
Kuuluisin tuon ajan biisini lienee vuosia myöhemmin Skädämin levyttämä Mustat joutsenet ja soittipa sittemmin kuuluisa radio-DJ John Peel tekemäni Jack's Mother (Twisti) kappaleen Carillo yhtyeen levyttämänä.
1970/80-luvun vaihteessa soittelin moninaisissa ei-keikailevissa kokoonpanoissa Kauhajoen Räimiskä nuorisotalolla jne. Klikkaa valikon "Sävelet" kohdasta auki jokunen "kokoonpano" ääninäytteineen.
Muutettuani Seinäjoelle 1987 tuli reilu 15 vuoden tauko kun en koskenut soittimiin - ei ollut ymmärtäjiä, mutta sittemmin olen harrastuspohjalta rämpytellyt toistatuhatta omaa kappaletta demo-asteelle. Koskaan en ole ollut ammattilainen, enkä sellaiseksi ole pyrkinytkään, mutta kuten Jyrki Siukonen totesi punk-aikaan: "Jokainen osaa soittaa ja saa soittaa vaikkei osaisi". Henkilökohtaisia musiikillisia muisteluitani löydät enempi Botnia Beat -sivustolta.

Valokuvausharrastus alkoi todenteolla kun pääsin avustajaksi Kauhajoen Kunnallislehteen loppuvuodesta 1984 ja sain toimituksesta ikilainaan pienen taskukameran. Hyvin vähän oli kuvia tullut otettua aiemmin kun perheessämme ei ollut kuin vaatimaton Agfan  "Coca-Cola" kamera. Saman tien opettelin sitten filmien ja kuvien kehittämisen pimiössä ja kuvasin Kunnallislehden Valoa yössä -palstalleni joka välissä paikallisia yhtyeitä. Toimin tuolloin myös Nuorisovuosi 1985 teemalla julkaistun Nuori Kauhajoki -lehden päätoimittajana. Valokuvaustaidot kehittyivät virheistä oppien kun kiersin kaikki mahdolliset festivaalit kautta maan ja ulkomaillakin kuvia räpsien. Oma lukunsa sadat asiakkaiden paperi- ja negatiiviruuduista (myös ikivanhoilta lasinegatiiveilta) skannaamani ja naarmuttomiksi yms. retusoimani kuvat. Valokuvausharrastuksen ohessa on tullut keräiltyä vanhoja filmikameroita.

Opiskelut veivät Turkuun, Suolahteen ja niiden jälkeen nuoriso-, kulttuuri-, liikunta- ja raittiussihteeri paperein muutto Seinäjoelle Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistyksen (KEMU) palvelukseen mm. Provinssirock tiedotusta, Botnia Beat -lehden toimitusta, keikkojen järjestämistä, radio-ohjelmien tekoa,  MaailmanKarnevaali -tapahtumien tiedotustehtäviä yms.
Loppuaikoina toimin Kemun jo uponneen laivan saattohoito toiminnanjohtajana kunnes päädyin Kemun raunioille nousseen Seinäjoen elävän musiikin yhdistyksen (SELMU) ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi. Näistä lama-ajan asioista voitte lukea Provinssirock - Ihmisten juhla kirjasta, jonka kuvatoimituksesta yms. vastasin kirjan toisena tekijänä. Myöhemmin toimin Selmussa Provinssirock tiedotuslehden ja nettisivuston päätoimittajana aina 2000-luvun alkupuolelle saakka.

1990-luvun alkupuolella olin jonkin aikaa Helsingissä Maailman Musiikin Keskuksen palkkalistoilla, saimme aikaan mm. ensimmäisen suomalaisen Internetissä lähetettyn konsertin kun Tavastialta lähetetimme nettiin WOMAD@Helsinki 1994 tapahtumaa. Kotiudutuani jatkoin 1993 aloittamani maamme ensimmäisen musiikkialan internet-portaalin (Rockdata) rakentelua ja siinä sivussa tein graafista suunnittelua ja satoja nettisivuja maamme johtaville musiikkialan sidosryhmille.
Tein myös vuosia etätyötä mm. Taiteen keskustoimikunnalle, Vaasan läänin nuorisolautakunnalle ja Vaasan läänin taidetoimikunnalle. Mottoni onkin, että teen tiimityötä, mutta en missään porukoissa. Musiikki/kultuurialan toimijana on pätkä-, silppu- yms. epätyypilliset työsuhteet tulleet tutuksi kuten myös työttömyysjaksot. Onneksi välillä on myös kiitosta saanut mm. Pohjanmaan taidetoimikunnan, Alfred Kordelinin säätiön kuin Suomen kulttuurirahaston apurahojen muodossa.

Musiikki & Media tapahtumassa 1996 palkitun Rockdata sivustoni palkatonta ylläpitoa jaksoin reilu 20 vuotta kunnes tietotekninen katastrofi ja sosiaalinen media yms. tekivät sivustosta turhan. Ja 52-vuotiaana ensi kertaa isäksi tuleminen vei vapaa-ajan toisaalle.

1993 aloin lamatyöttömänä opetella graafista suunnittelua tehden lukuisia logoja, t-paitapainatuksia ja mainosgrafiikkaa. Piirsin silloin myös ensimmäisen oman kitaramallini. Hektisessä elossa sain sen tehtyä vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Lukuisia omia Latvis' Guitars kitaramalleja on tullut suunniteltua ja toteutettua sittemmin kymmenittäin. Osan olen lahjoittanut mm. Rytmi-Instituutin ja Louhimon soitinopetukseen ja syntymäpäivälahjoiksi ystävilleni.

Nuoruudessani minulla ei ollut varaa kunnon äänentoistolaitteisiin ja muutenkin sijoitin pennini mieluumin hyviin äänitteisiin, joita parhaimmillaan/pahimmillaan olikin yli 50 hyllymetriä. Kun porukka alkoi siirtyä kuuntelemaan musiikkia iTunesista ja Spotifystä yms. suoratoistopalveluista niin monet luopuivat pilkkahinnalla levysoittimistaan ja vanhoista vahvistimista jne. ja tällöin vasta tuli hommattua hieman paremmat äänentoistolaitteet. Sittemmin ns. vintage hi-fiä on tullut paljon elvytettyä ja osa jäänyt omaankin käyttöön. Omalla kalustollani olen sitten digitoinut satoja tunteja musiikkiharrastajien kasetteja, kelanauhoja yms. analogisia kuva- ja äänitallenteita eri projektien puitteissa aina äänilevyille asti.

Viimeisin ikuisuusprojektini oli herättää 1992 telakalle jäänyt Botnia Beat henkiin - tällä kertaa verkkosivustona, joka esittelee entisen Vaasan läänin alueen pop/rock-historiaa.

Kiitos luottamuksesta. Matka jatkuu, suojelkaa kipinää!

-Latvis

🟍 Musiikki & Media Industry Awards kunniakirja, 1996
🟍 Elävän musiikin säätiön ELMU (Helsinki) stipendi, 1998
🟍 SELMU-leka huomionosoitus, 2001
🟍 RYTMIKISKO huomionosoitus, 2022
🟍 Suomen kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahaston elämäntyö kulttuuripalkinto, 2024
- lisäksi apurahoja erinäisiin toteutuksiin Pohjanmaan taidetoimikunnalta, Alfred Kordelinin Säätiöltä ja Suomen Kulttuurirahastolta

btw... William's Law: There is no (mechanical/technical) problem so difficult that it cannot be solved by brute force and ignorance.